Huh ja hoh.
Tuli pelattua tuolla kisat. Niistä myöhemmin. Ensin kentästä.
Hassua pelata noin pehmeäpohjaisella kentällä. Oli melkein kuin vesipatjalla kävelisi...
otin aika miehekkäitä divotteja, sellaisia puolen poron kokoisia.
Mun tykönä on käynyt joitain rukalaisia kelpo pelaajia, jotka toivovat lisää spinniä rautalyönteisiin, jotta saisivat pallon pysymään kernillä. Mutku väylät ovat tuollaisia ja pallo pomppaa kernillä metrin ilmaan, niin vaikeahan sitä on välineillä korjata.
Kentästä ei ole kovin paljoa hyvää sanottavaa. Pari kertaa lyödään sokkona kohti kerniä ja jos pallo karkaa leveäksi, on oikeastaan AINA vastassa OB taikka täysin pelaamaton sivuvesisuo. Griinit ovat todella pienet, järkeviä lipun paikkoja on tosi vähän, joka griinillä ei lainkaan
... nimimerkillä kerran parkolkilla alastulojälki alle metrissä ja 2 chippiä yli kernin
... toki vikaa oli muussakin kuin lipun paikassa
Jokin tuosta kentästä vaan tekee minulle epämukavan.
Ai niin, ne kisat.
Ilmoittauduin niihin jo 2 kuukautta sitten, mutta perstaina paikalle saavuttuani tutkailin lähtölistaa, joka oli klubin ilmoitustaululla. Ei ollut nimeä siinä. Oli ilmoittautumisissa muutakin häslinkiä.
Aamusella sitten aloin selvittää, saako etäisyysmittaria käyttää kisassa. Yksi järjestävän seuran jäsen ihmetteli mikä se on, kukaan ei löytänyt paikallissääntöjä mistään ja juttelun lopputulema oli se, ettei noita saa käyttää jottei tule kenelläkään sanomista. Kyllä se mulle passasi - vaikka olisin kenties noin 3 lyöntiä säästänyt tietämällä pariin lyöntiin tarkan mitan... Tokihan kenttää paljon pelaavat tuosta kiellosta aika lailla hyötyivät.
Oli vain aika kiva kuunnella klubilla B-sarjan (ei siis vaikuttanut minuun) juttuja siitä, miten hän sai joka lyöntiin tarkat mitat samassa ryhmässä pelanneelta tyypiltä, joka nautti Bushnellia koko matkan ajan.
Niin ja tämä voittaja sai myös joka lyöntiin nuotit siitä, minne kannattaa lyödä ja minne ei
