Tota... kun jopa golfin SM-kisat kääntyvät helposti kuntopyöräilyksi, niin. Joo. Kaivinkone.
Pyöräily on ensimmäinen urheilulaji, jota olen harrastanut edes jotakuinkin tosissani. Silloin junnuikäisenä ei vain ollut riittävän pitkiä kisoja minulle, pisimmät kisamatkat tuollaiselle 14-vuotiaalle pojanklopille olivat 30 km luokkaa, joka oli minulle vasta alkulämmittelyä noina vuosina.
Kilpailusaavutuksia ei tuon tähden minulla ole, pikemminkin mittasin saavutuksia kelloa vastaan.
Pikamatkoilla en ole koskaan ollut hyvä, 1 km aika-ajo meni parhaillaan noin 1:30, 3 km aika-ajo jonnekin 4:45 tienoille, mutta selkeästi kovin teko oli ajaa 150 km aikaan 4h 48min. 14-vuotiaana. Pisin päivämatka, varmaan tuona samana vuonna, oli 230 km luokkaa.
Kalustona parhaina vuosina oli Tunturi (yäks) Professional, aivan kelpo maantiepyörä, osat sen ajan japanialaista priimaa.
Proffa varastettiin myöhempinä vuosina Oulussa. Ei suurikaan yllätys ollut tuo.
Tuon pyörän menetys oli lopulta varmaan onni minulle, vakuutusyhtiö korvasi tuon menetyksen hyvin sen mukaan, mihin hintaan olisin hankkinut yhtä hyväkuntoisen laadultaan verrattavissa olevan pyörän...
... Laihiaisen kellarissa vain tuli vastaan todellinen aarre, vähän käytetty Olmo Professionisti Campagnolo Record -osasarjojen kanssa. Ja vaikka tuolla pyörällä on ikää jo parisenkymmentä vuotta, toimii se yhä kuin kello, paitsi että se ei tikitä eikä kilise eikä päästele mitään muitakaan sivuääniä.
Tuntumaltaan tuo Olmo on hieno. Golfmailoissa tuota voi verrata vuosikymmeniä vanhoihin bladeihin, DG X100-varsilla varustettuina. Eli ei mitään eloa, ei mitään nitkumista ja jokainen tiellä oleva hiekanjyvä tuntuu selkärangassa saakka

Tuossa ei siis ole mitään mukavuuden tavoittelua vaan jokainen voiman hitunenkin saadaan muutettua suoraan vauhdiksi.
Nam.
Vanhaa tekniikkaahan tuo toki on, 6-lehtinen takapakka ja teräksen käyttö kevytmetallien ja komposiittien sijaan on jopa historiallista, pari kiloa tuo häviää painossa nykyisille maantiepyörille. Ei tuokaan kuitenkaan paina kuin vähän reilut 9 kiloa.
Valitettavasti täytyy tunnustaa, että pyörän ominaisuudet ovat aika lailla miestä paremmat nykykunnossani

Tiuha 16-21 -takapakka ja isot (46-50?) eturattaat eivät juuri anna mahdollisuuksia kevyeen kruisailuun, ykkösvaihteellakin alin järkevä ajonopeus on tuolla 27 km/h paikkeilla... tunnin tuota jaksaa kuljettaa hyvin, mutta sitten alkaa tulla noutaja

Pyöräilyn isoin ongelma harrastuksena taitaapi olla tuo ajan käyttö. Kesäpäivänä joutuu valitsemaan käykö pyörälenkillä vai golfkentällä.
Miksei voi olla aina kesä?