Kolme kierrosta Valgerannas viikon vaihteessa.
Kenttä oli hyvässä kunnossa 3. - 5.7.09 ja helpoksi leikattu. Vesiesteiden reunoissa kaislat oli putsattu 1 - 4 metriä reunoilta, jolla niistä tuli noin 10-senttistä korsikarheikkoa. Muu karheikko oli tuuheaa ja tahmeaa. Korkeudeltaan raffi oli sellainen, että pallo upposi ruohon sisään kokonaan. Pitkää heinää ei ollut jätetty mihinkään, vaan aina pääsi jatkamaan.
Greeneistä huomasin saman kuin kebax, heinä pitkähköä ja vauhdit alhaalla. Greenit on tasaiset ja hyvässä ruohossa, mutta ne oli jotenkin näköönsä nähden tahmeat.
Etu-9:n greeniellä oli raekooltaan 5 - 8 mm kiviä oudon paljon. Bunkkerien kunto oli myös hyvä, vaikka nekin olivat aika runsaalla pikkukivistöllä maustetut.
Vesikammoa ei tarvitse lyhytlyöntisten kokea lainkaan, sillä vedet on oikeastaan pelissä vain muutamalla väylällä, joilla esteet voi kiertää jopa ilman ylimääräistä neppaamista. Toki jos on raivit levällään, niin väylien varsilla olevat pengerrykset heittää pallon kohti kaislikkoa.
Huolellisen pelaajamarinoinnin seurauksena sunnuntaiaamuna kurkunpäässä ollut riisipuuro aiheutti enemmän hajontaa ja laajensi lyöntivalikoimaa vähemmän toivottuun suuntaan. Aika vaikeaa on myös putata, jos maapallo pyörähtää aina, kun kumartuu pallolle...
Kahdenkymmenen pelikerran sarjalippu maksoi 600 €. Klubilla palvelu oli viehättävää ja ystävällistä. Valgeranta on varauksetta suositeltava kohde myös kosteanpaikan leirille.
